”Niin he ottivat hänet [Jeesuksen] kiinni ja kuljettivat pois ja veivät hänet ylimmäisen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana.

Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa.

Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: ’Tämäkin oli hänen kanssaan’.

Mutta hän [Pietari] kielsi sanoen: ’Nainen, en tunne häntä’.

Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: ’Sinäkin olet yksi niistä’.

Mutta Pietari sanoi: ’Mies, en ole’.

Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: ’Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin’.

Mutta Pietari sanoi: ’En ymmärrä, mies, mitä sanot’.

Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko.

Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: ’Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät’.

Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.”

– Luuk. 22: 54-62