”Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.

Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.

Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’

Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme’.

Hän sanoi: ’Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’.

Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’.

Niin hän sanoi: ’Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen’.

Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’. ”

• Luuk. 16: 19-31

Tämä oli Jeesuksen vertauskuvallinen tarina, jolla hän opetti sitä, että evankeliumi pitää ottaa vastaan tässä elämässä, ennen kuolemaa. Sitten kun menemme viimeisen rajan yli, ei ole enää mahdollisuutta siihen.

Jeesus oli varmaankin tavannut ihmisiä, jotka halusivat konkreettisia todisteita tuonpuoleisesta elämästä, ennen kuin uskoivat Jeesuksen todistusta. Tarinassa miehen pyyntö veljiensä pelastamiseksi oli sellainen, mutta Jeesus sanoi, ettei se mitään hyödyttäisi, sillä he eivät todistuksenkaan vuoksi uskoisi. Usko on luottamusta Jumalan sanaan, vaikka kukaan ei voisi mitään todistaa.

Tarinassa on pieni, mutta mielenkiintoinen yksityiskohta, kun koirat nuolivat köyhän miehen paiseita. Koirat todistetusti haistavat ihmisenkin sairauden ja ne yrittävät hoitaa sitä nuolemalla.

Rikkaus ei ollut itsessään synti tässä miehessä, olivathan monet Raamatun uskovaiset kuninkaatkin rikkaita. Hänen syntinsä oli kulkea joka päivä tämän sairaan miehen ohitse auttamatta häntä, vaikka hänellä olisi ollut varoja siihen. Oliko hänellä edes huono omatunto siitä, tuskin. Rikas mies oli paaduttanut omatuntonsa itsekkäistä syistä. Hän halusi iloita rikkauksistaan itse ja ummisti silmänsä ja sulki sydämensä lähimmäisen tuskalta. Todennäköisesti rikas mies piti itseään tuota köyhää parempana ihmisenä, jolle hän ei antanut mitään ihmisarvoa.

Itsekkyys ja ahneus ovat sydämen syntejä. Jos ihmisen sielu on synnistä likainen, se kaikki ’lika’ seuraa ihmistä tuonpuoleiseen. Tuonpuoleisessa ihmisen sielu kohtaa Jumalan Totuuden, tahtoipa ihminen sitä, tai ei. Ja Totuudessa lika tulee esiin ja aiheuttaa katumusta, jota ei enää voi Jeesuksen verellä puhdistaa. Kuten Jeesus tuossa tarinassa kertoo, pimeydestä ei enää pääse valoon tuonpuoleisessa.

Jeesus ei tällä kertomuksella tuominnut eikä pelotellut ihmisiä, vaan hän varoitti, sillä hän ei halua kenenkään joutuvan pimeyteen ikiajoiksi. Nyt elämme armon aikaa ja Jeesus on valmis antamaan kaiken anteeksi, siihen tarvitaan vain rehellinen katumus ja anteeksipyyntö rukouksessa Jumalan edessä. Jeesus vaatii ihmistä katsomaan itseään rehellisesti peiliin, selittelemättä mitään. Se voi tehdä aluksi kipeää tunnustaa syntinsä, mutta Jumalan anteeksiannon jälkeen se on hyvin vapauttavaa ja ensiaskel parantumiseen.

Kristityn elämään kuuluu pelastusvarmuus, eli varmuus siitä, että viimeisen rajan yli on turvallista mennä. Monet uskottomat pelkäävät kuolemaa, mutta kristityt tietävät, että ihana Jeesus on vastassa tuonpuoleisessa. Pelastusvarmuus tulee luottamuksesta Jumalan lupauksia kohtaan, ei luottamuksesta omiin tekoihin. Jos emme luottaisi Jumalan lupauksiin ja Jeesuksen armoveren voimaan, se olisi loukkaus Jumalaa kohtaan, sillä hänen Sanansa on Totuus, joka ei horju. Jeesus ei kuollut turhaan Golgatalla.

Usko sinäkin Jeesukseen Pelastajanasi ja saat rauhan ja pelastusvarmuuden.