”Kun sillä välin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin että he polkivat toisiaan, rupesi hän [Jeesus] puhumaan opetuslapsillensa:

’Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta.

Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.

Sentähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammioissa, se katoilta julistetaan’. ”

• Luukkaan evankeliumi 12: 1-3

Usko on sydämen asia. Se ei ole kiitoksen ja kunnian hakemista, vaan sisäistä uudestisyntymistä Jumalan voiman kautta. Epäuskoiset eivät näe, mitä uskovan sisällä tapahtuu, mutta viitteitä siitä näkyy uskovan käytöksen lempeydessä ja kärsivällisyydessä ja halussa armahtaa ne, jotka etsivät Jeesusta. Viimeisellä tuomiolla kaikki ihmisten synnit ja uskon hyvät teot paljastetaan julkisesti. Jumalan totuutta ja kaikkinäkevää silmää ei voi paeta mihinkään. Vaikka se voi kavahduttaa, se on meille myös turvallinen kallio, että me voimme luottaa Jumalan oikeamielisyyteen, joka ei horju. Maalliset oikeusistuimet eivät ole aina oikeudenmukaisia, mutta Jumala on, sillä hän ei tarvitse todistajia tuomioilleen ja vapautuksilleen.

Jeesus otti meidän syntimme harteilleen ja joka häneen turvaa ja tekee parannuksen, on vapaa synnin kahleista ja voi rauhassa asettua hänen silmiensä eteen viimeisenä päivänä. Sillä Jumalan Sana lupaa, että minkä Jumala on anteeksi antanut, sitä hän ei enää muistele.

”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Jeesus Kristus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä..”

• 1. Tim. 2: 5-6