Raamatussa on muutamissa kohdin ’voi’-huutoja, joka merkitsee Jumalan tuomion alaisia ihmisten tekoja. Tässä Raamatun kohdassa Jeesus syytti ulkokultaisuudesta ja itsekkyydestä. Tämä lainaus on suoraa jatkoa edellisen artikkelin lainaukseen, kun Jeesus puhui vertauskuvan lampusta.

”Hänen [Jeesuksen] näin puhuessaan pyysi eräs fariseus häntä luoksensa aterioimaan; niin hän meni sinne ja asettui aterialle. Mutta kun fariseus näki, ettei hän peseytynyt ennen ateriaa, ihmetteli hän.

Silloin Herra sanoi hänelle:

’Kyllä te, fariseukset, puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta. Te mielettömät, eikö se, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuoltakin? Mutta antakaa almuksi se, mikä sisällä on; katso, silloin kaikki on teille puhdasta.

Mutta voi teitä, te fariseukset, kun te annatte kymmenykset mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! Näitä olisi tullut noudattaa eikä noitakaan laiminlyödä.

Voi teitä, te fariseukset, kun te rakastatte etumaista istuinta synagoogissa ja tervehdyksiä toreilla !

Voi teitä, kun olette niinkuin merkittömät haudat, joiden päällitse ihmiset kävelevät niistä tietämättä!’

Silloin eräs lainoppineista rupesi puhumaan ja sanoi hänelle:

’Opettaja, kun noin puhut, niin sinä häpäiset myös meitä’.

Mutta hän [Jeesus] sanoi:

’Voi teitäkin, te lainoppineet, kun te sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin!

Voi teitä, kun te rakennatte profeettain hautakammioita, ja teidän isänne ovat heidät tappaneet! Näin te siis olette isäinne tekojen todistajia ja suostutte niihin: sillä he tappoivat profeetat, ja te rakennatte niille hautakammioita. Sentähden Jumalan viisaus sanookin:

’Minä lähetän heille profeettoja ja apostoleja, ja muutamat niistä he tappavat ja toisia vainoavat, että tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti, hamasta Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka, hänen, joka surmattiin alttarin ja temppelin välillä’.

Niin, minä sanon teille, se pitää tältä sukukunnalta vaadittaman.

Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä olette estäneet’.

Ja hänen sieltä lähtiessään kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat kovasti ahdistamaan häntä ja urkkimaan häneltä moninaisia, väijyen, miten saisivat hänet hänen sanoistaan ansaan.”

• Luukkaan evankeliumi 11: 37-54