Kun lainoppinut kysyi Jeesukselta, kuka on hänen lähimmäisensä, Jeesus kertoi vertauksen:

”Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.

Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.

Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.

Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään je vei hänet majataloon ja hoiti häntä.

Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi:

’Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan’.

Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?’

Hän sanoi: ’Se, joka osoitti hänelle laupeutta’.

Niin Jeesus sanoi hänelle: ’Mene ja tee sinä samoin’. ”

• Luukkaan evankeliumi 11: 30-37

Tässä tarinassa yllättää se, että pappikin meni ohitse auttamatta ryövättyä. Jeesus katsoo tässä tarinassa ihmiseen sydämeen, ei pintakiiltoon. Teot kertovat siitä, mitä ihmisen sydämessä on. Uskova, jolla on Pyhä Henki, ei voi jättää heitteille hätääkärsivää. Kaikilla uskovilla ei ole Pyhää Henkeä vielä, mutta rukouksen ja Raamatun opiskelun kautta uskova voi lähentyä Jumalaa niin, että saa Pyhän Hengen vuodatuksen ja rauhan. Etsikää, niin te löydätte.

Sanontaa ’laupias samarialainen’ käytetään joskus harvinaisen avuliaasta ihmisestä, mutta auttamisen ei pitäisi olla harvinaista. Sen pitäisi olla normaalia käytöstä. Maailma olisi parempi paikka, jos lähimmäisen auttaminen tulisi kaikilta luonnollisesti sydämestä. Itsekkyys ja sydämen kylmyys saa ihmisen kulkemaan hädänalaisen ohi, tai jopa hyväksikäyttämään kilttejä ihmisiä.

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka ajattelevat yksinomaan vain itseään. En ole siis voinut samaistua heihin. Kokeilin kerran parin minuutin ajan, miltä sellainen ajatusmaailma tuntuu, niin koin välittömästi kuinka kylmyys valahti sieluun. Se oli pelottava kokemus, enkä edes uskalla sitä kokeilla enää. Jos ihminen ajattelee vain itseään, hän masentuu helpommin kuin sellainen, joka antaa omasta ajastaan myös muille. Antaessaan saa, kuten sanonta kuuluu, ja se pitää paikkansa.

Nykyajan trendi hokee sitä, että ’pitää ajatella itseään’, mutta siinä ei sovi mennä liian pitkälle. Se tarkoittaa sitä, että ei unohtaisi pitää itsestään huolta työ-ja perhe-elämän pyörteissä. Toivon ja uskon, ettei se tarkoita täydellistä itsekkyyttä. Ihmisiä ei ole luotu vain itseään varten, sehän olisi tyhjää elämää. Liika kuormitus ei tietenkään ole hyväksi terveydelle, sillä kun pitää huolta itsestään, jaksaa välittää myös muista.