Usko elää joidenkin ihmisten sydämessä, mutta ei kaikkien, vaikka he kuulevat Jumalan Sanaa ja ihmisten todistuksia Jumalan hyvistä töistä. Todistus ristin armosta annetaan kaikille, mutta kaikki eivät ota sitä vastaan, vaikka Jeesus toivookin kaikkien pelastuvan.

Jeesukselle ei mikään maailmassa tule yllätyksenä, mutta meille ihmisille tulee yllätyksenä se hetki, jolloin hän tulee takaisin. Jokaisen kristityn velvollisuus on kertoa Jeesuksesta vähintään omille läheisilleen. Emmehän me halua, että meidän läheisemme tulevat sanomaan meille sinä päivänä kun Jeesus tulee: ’Miksi et kertonut minulle?’

Usko on vapaaehtoista, mutta jokaisella ihmisellä on oikeus kuulla evankeliumin pelastussanoma. Se on vertauskuvallisesti niin kuin menisit laivaan ja sinulle kerrottaisiin, missä on pelastusveneet. Sielun pelastus on Jeesuksessa.

Jeesus opetti kansaa kylväjävertauksella:

”Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:

’Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.

Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.

Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.

Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän’.

Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: ’Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon’.

Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.

Hän sanoi: ’Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.

Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.

Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.

Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.

Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.

Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.”

– Luukkaan evankeliumi 8: 4-15