”Niin eräs fariseuksista pyysi häntä [Jeesusta] ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle.

Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.

Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: ’Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen’.

Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle’.

Hän virkkoi: ’Opettaja, sano’.

’Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?’

Simon vastasi ja sanoi: ’Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi’.

Hän [Jeesus] sanoi hänelle: ’Oikein sinä ratkaisit’.

Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: ’Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän’.

Sitten hän sanoi naiselle: ’Sinun syntisi ovat anteeksi annetut’.

Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: ’Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?’

Mutta hän [Jeesus] sanoi naiselle: ’Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan’. ”

-Luuk. 7: 36-50