Jeesus etsii, odottaa ja toivoo meidän luottavan häneen. Hän etsii myös sinua läheisyyteensä, sillä hänen lahjansa on ainutlaatuinen, arvokas ja ikuinen. Jeesus antaa näitä lahjoja niille, jotka häneen uskovat:

• Armon, joka poistaa häpeän ja vapauttaa synnin orjuudesta.
• Totuuden Hengen, joka valaisee näkemyksen maailmasta, ihmisistä ja itsestä.
• Jumalan lapseuden, joka on suojeleva ja vahvistava kaikissa elämän myrskyissä.
• Ikuisen, onnellisen elämän, turvassa Isän luona, kun tämä elämä päättyy.
• Pelottoman kuoleman, sitten kun sen aika tulee.
• Sielun, mielen ja hengen puhtauden, jota ei voi muutoin saavuttaa.
• Viisautta ja Pyhän Hengen ohjausta elämän kaikissa käänteissä.
• Lujan yhteyden Jumalaan ja lupauksen, ettei se yhteys katkea koskaan.
• Sanan voiman, sillä Jeesuksen sana ei koskaan häviä.
• Parantumisen ja eheytymisen hänen rakkaudessaan.
• Hyvän itsetunnon Jumalan valittuna ja luotuna.

Kuka ei haluaisi saada näitä lahjoja? Jokainen ihminen tarvitsee anteeksiantoa, totuutta, tukea, onnea, rohkeutta, puhtautta, viisautta, ikuisen luotettavan ystävän, sanaa johon voi luottaa, eheyttä, terveyttä ja hyvää itsetuntoa. Jeesus ojentaa niitä pyyteettömästi, Jumalan kunnian ja rakkauden tähden. Hän odottaa meiltä vain rehellistä synnintunnustusta ja luottamusta häntä kohtaan, jotta hän voisi antaa nämä kaikki lahjat.

”Kun hän [Jeesus] oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut, meni hän Kapernaumiin.

Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa. Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa.

Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä hartaasti ja sanoivat:

’Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän; sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagoogan’.

Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle:

’Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä minä en ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; sentähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle:

’Mene’, ja hän menee, ja toiselle: ’Tule’, ja hän tulee, ja palvelijalleni: ’Tee tämä’, ja hän tekee’.

Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi:

’Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa’.

Ja taloon palatessaan lähettiläät tapasivat palvelijan terveenä.”

– Luukas 7: 1-10

---