”Ja eräänä päivänä kun hän [Jeesus] opetti, istui siinä fariseuksia ja lainopettajia, joita oli tullut kaikista Galilean ja Juudean kylistä ja Jerusalemista; ja Herran voima vaikutti, niin että hän paransi sairaat.

Ja katso, muutamat miehet kantoivat vuoteella miestä, joka oli halvattu; ja he koettivat viedä hänet sisään ja asettaa Jeesuksen eteen. Ja kun he väentungokselta eivät saaneet viedyksi häntä sisään muuta tietä, nousivat he katolle ja laskivat hänet vuoteineen tiilikaton läpi heidän keskellensä Jeesuksen eteen.

Ja nähdessään heidän uskonsa hän sanoi: ’Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut’.

Niin kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: ’Kuka tämä on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin?’

Mutta kun Jeesus tiesi heidän ajatuksensa, vastasi hän ja sanoi heille: ’Mitä te ajattelette sydämessänne ? Kumpi on helpompaa, sanoako: ’Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut’, vai sanoa: ’Nouse ja käy’ ?

Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi,’ – hän sanoi halvatulle: ’minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi’.

Ja kohta hän nousi heidän nähtensä, otti vuoteen, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa.

Ja heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he ylistivät Jumalaa; ja pelkoa täynnä he sanoivat:

’Me olemme tänään nähneet ihmeellisiä’.

– Luuk. 5: 17-26