Jumalan sana tuli Johannekselle erämaassa siihen aikaan kun keisari Tiberius hallitsi 15:ttä vuotta, Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes oli Galilean neljännysruhtinaana.

Johannes vaelsi Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta ja synninpäästöä. Johannes opetti kansaa, joka tuli hänen luokseen, ettei Jumalan vihaa pidä paeta, vaan pitää tehdä parannus.

”Ja kansa kysyi häneltä sanoen: ’Mitä meidän siis pitää tekemän?’

Hän vastasi ja sanoi heille: ’Jolla on kaksi ihokasta [paitaa], antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin.’

Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi, ja he sanoivat hänelle: ’Opettaja, mitä meidän pitää tekemän?’

Hän sanoi heille: ’Älkää vaatiko enempää, kuin mikä teille on säädetty.’

Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: ’Mitäs meidän pitää tekemän?’

Ja hän sanoi heille: ’Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö, vaan tyytykään palkkaanne.’

– Luuk. 3: 10-14

Kansa alkoi arvailla, oliko Johannes kenties itse Kristus. Siihen Johannes vastasi:

”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi,

jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään;

hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.”

– Luuk. 3: 16

Johannes rohkeni arvostella jopa ruhtinas Herodesta hänen veljensä vaimon, Herodiaan, tähden ja kaiken muun pahan tähden mitä hän oli tehnyt. Tämän johdosta Johannes suljettiin vankilaan.

Herodes ei kestänyt kuulla totuutta itsestään ja saman syyn vuoksi monet tänäkin päivänä kieltävät Jeesuksen. Totuus sattuu ja sen vuoksi Jumalaa yritetään paeta. Silloin ihmiseltä puuttuu ymmärrys Jumalan armosta ja sielunvihollinen sitoo ihmisen kiinni syntiin, häpeään ja armottomuuteen. Pimeys ei halua paljastaa ihmiselle Jumalan rakkautta, vaan se vääristää kaiken, jotta kukaan sielu ei pelastuisi. Pimeyden herra maalaa ihmisten mieliin Jumalasta ja Jeesuksesta ruman kuvan, nykyaikana sitä sanottaisiin ’valeuutiseksi’.

Jumalan rakkaus ja armo Jeesuksen kautta on kirkas totuus, joka pelastaa sielun tässä elämässä ja tuonpuoleisessa, silloin kun ihminen uskaltaa tunnustaa syntinsä Jumalan edessä ja katuu. Katumuksen kautta ihminen astuu ’totuuden ovesta sisään’ ja vain totuudessa voi löytää Jeesuksen armon.

Synnintunnustus on huojentava kokemus, silloin kun sen tekee armahtavan Kaikkivaltiaan edessä. Sitä vahvistaa pyhä ehtoollinen Jeesuksen muistoksi, jonka jälkeen saat kokea uudenlaista rauhaa. Ota sinäkin Jeesuksen armo vastaan anteeksipyytävässä rukouksessa ja luota Herran sanaan, että saat olla Jumalan edessä sen jälkeen puhdas. Siunausta.