Elisabetille ja Sakariaalle syntyi poikalapsi Juudeassa ja he antoivat lapselle nimeksi Johannes. Sakarias täytettiin Pyhällä Hengellä ja hän profetoi jo lapsen syntyessä, että pojasta tulee aikuisena Korkeimman profeetta, jonka tehtävä oli valmistaa Jeesukselle tietä.

”Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.”

– Luuk. 1: 80

Marian synnyttämisen aika oli lähellä, kun he lähtivät Joosefin kanssa verolle pantaviksi Beetlehemiin.

”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi oli Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.” – Luuk. 2: 1-7

Jumalan suunnitelmat ovat hyvin tarkkoja. Johanneksen elämäntehtävä oli kulkea Jeesuksen edellä ja jopa hänen syntymänsä Jumala ajoitti ensin tapahtuvaksi.

Jeesus-lapsi syntyi tarkoituksella eläinten tallissa, vertauksena siihen, että hän on Jumalan Karitsa. Jeesus syntyi maailmaan palvelemaan, parantamaan, opettamaan ja pelastamaan omiaan, hänen kauttansa luotuja ihmisiä. Jumala asetti hänet vaatimattomasti eläinten seimeen nukkumaan, vaikka hän on Kaikkivaltiaan ainoa Poika, jolla on ikuinen valta ja kuninkuus yli kaiken luodun.

Tämä ei ole pelkästään kaunis joulutarina, vaan se on merkille pantavaa, että syntymässä tapahtui ensimmäinen Jumalan ihme Jeesuksen elämässä, kun hän sai alkunsa Pyhästä Hengestä. Jeesuksen äidin kuului olla harras uskova neitsyt, jotta pyhän Jumalan Poika saattoi syntyä puhtaasta äidistä, johon mies ei ollut vielä koskenut. Vanhassa Testamentissa kerrotaan eläinuhreista, joita uhrattiin Jumalalle ennen Jeesuksen syntymää. Jumalalle kelpaavat uhrit olivat puhtaita, nuoria ja terveitä eläimiä. Eläinuhrit olivat esikuvia kaikkein suurimmalle ja viimeiselle uhrille, Jumalan Pojalle.

Jeesus tiesi jo varhain, mikä hänen tehtävänsä oli maan päällä ja 33-vuotiaana nuorena, synnittömänä miehenä hän suostui uhraamaan henkensä ihmiskunnan puolesta, koska se oli Jumalan tahto. Vaikka se kuulostaa julmalta, se oli Jumalan nerokas suunnitelma, sillä Jeesuksen, Jumalan Pojan, uhrausta syntisten puolesta ei voi kukaan tehdä tyhjäksi, eivät edes pimeyden voimat. Jeesus ei ole enää ristillä, vaan hän istuu Jumalan Kaikkivaltiaan oikealla puolella Taivaan valtaistuimella ja on tuleva sieltä vielä kerran takaisin.

Jeesuksella on Taivaallinen Isä, mutta hänellä oli maan päällä myös kasvatti-isä Joosef, joka oli kuningas Daavidin sukua. Jumala valitsi Joosefin sopivaksi mieheksi kasvattamaan Korkeimman Pojan, Jeesuksen. Ei pelkästään sen vuoksi, että Joosefin esi-isä Daavid oli kuningas, vaan myös sen vuoksi, että Daavid ja Joosef olivat Jumalaa kunnioittavia miehiä. Marian ja Joosefin keskinäinen rakkaus ja kihlaus olivat Jumalan suunnitelmia jo ennen kuin enkeli ilmoitti Jeesuksen syntymästä Marialle.